Tänään, tai oikeestaan eilen ottaen huomioon et nyt on aamuyö, alko yliopiston kevätlukukausi. Uudet kurssit ja jossain määrin uudet naamat. Mulla on mielenkiintosia kursseja nyt keväällä ja ko pääsin eroon tietystä historian kurssista niin koulu tuntuu ihan superkivalta. Tenttien jälkeen iski pieni masennuskausi, johon sisälty kotona makaminen ja jäätelön syöminen niinku jokaisella stereotypisellä naisella, koska mun tenttimenestys takas sen etten saa vaihtopaikkaa ens vuodeksi. Mut nyt oon noussut vähän näistä syövereistä ja mietin jo kämpän hankintaa täältä ens syksyl.
Kämpästä puheenollen, koska lukukausi vaihtu, vaihtu myös puolen vuoden vaihto-oppilaat. Salla siis lähti takasi Suomeen, ei helpottanu mun masennus kautta, mut toisaalta saatiin myös kaks uutta kämppistä. Ja hei, nää jopa suostuu puhumaan englantia ja näyttää siltä, että tykkää elämästä ja ihmiskunnasta ees jonain viikonpäivinä. Win!
Muuten elämässä ei mitään ihmeellistä. Kävin viikonloppuna Edinburghis äänestään ja tänään kahvittelin parin kamun kans. Normijuttuja siis. Välillä iskee sellanen ihan hirvee maailmantuska, joka kait välttämättä on tuleva ko yrittää seurata aktiivisesti politiikka. Tekis mieli muuttaa vuorille elämään omavaraistaloudessa, koska nykypäivän uutiset toistaa vaan maailmanloppua. Koska tämä aihe voi mennä vähä masentavaks liian syvästi tutkittuna, vaihdan aihetta Neil Patrick Harrisiin. Miten siitä vois olla tykkäämättä?
Love, Sonja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti